Raimo Aniaksen sivuilla toinen versio
16.2
Moton purku Autosta ja OffroadPro-lehden haastattelu samalla
15.2
Autolautta Turkuun ja sit ajo kotio
14.2
Saksa-Tanska-Ruotsi ja viela neljaskin matkayo autossa. (huomaa saasto!)
13.2
Ranska-Belgia-Hollanti-Saksa
12.2
Parin tunnin kyselyn jalkeen ystavallinen siirtolaisjannu lainas 405:sestaan akkua, jolla Toitsu kayntiin ja sitten Pariisiin, jossa oli viela viitisenkymmenta pyoraa odottamassa hakijoitaan. Moton pakkaus autoon ja matka jatkuu.
11.2
Lento Pariisiin ja juna Clermont-Ferrandiin, paketti-Toyota loytyi ehjana, akut tyhjat.
16.1
Viimein kotona haavoja nuolemassa...
15.1
junalla S-joelle, bussilla K-joelle ja vanhemmat hakivat mut sielta.
14.1
Nukutus ja leikkaus, kaikki ok, mutta piti silti viela jaada yoksi
12.1
Kuvaus ja laakari oli ihmeissaan, kun solisluun paat olivat kaukana toisistaan. Leikkaus keskiviikkona
9.1
Odottelua, sit kentalle, jossa nain yhen seuraavalle etapille keskeyttaneen. Sanoi, etta se oli aivan mahdoton patka; autot oli ajaneet pyorien paalle iltapimealla dyynien ylityksessa. Muutenkin sen pituus oli tuplat edellisiin kahteen, joissa mulla meni yli kuus tuntia. Se olis ollu aivan pakko kokea itse, &¤!!!
Lento Pariisin kautta Hesaan, johon jain, kun kotijoukot olivat jo jarjestaneet ajan laakarille maanantaiksi
8.1.
odottelua, Fidelia Assistance jarjesteli lentoja kotiin, mutta mulle eivat saaneet (=niilla oli diili Air Francen kanssa) lentoa Suomeen asti samalle paivalle, eli mun oli jaatava yksin sairaalaan viela toiseksi yoksi
7.1.
Ambulanssikyydilla Casablancaan 880km, n.15 tuntia.
Matkalla juteltiin muiden keskeyttaneiden kesken ja paras kommentti tuli Italian Giovanni Sala:lta, joka kuultuaan mun olevan Suomesta sanoi etta "PERKELE". Se oli aika osuvasti sanottu.
Yolla rontgen sairaalassa ja kovin pyorittelivat laakarit paata jo siella
6.1.
Siirtyma 176km lahto 6:05. Taas sairaan kylma ja pimea. Yhessa tiukassa oikeassa kurvissa oli ruotsalainen Bjorn Jansson ajanu ulos. Pudotusta onneks vain viitisen metria ja ei ollu kaidetta, eli ei ollu mies lentany koko matkaa yksin. Kavin juttelees Bjornin kans, sanoi sormiensa olleen niin umpijaassa, etta ei yksinkertaisesti pystynyt tarttumaan jarrukahvaan. Hurjaa touhua tama Afrikassa ajo. Erikoiskokeella aluksi oikein kunnon kivikkoa, joka sujui ihan hyvin. Totta kai vahan valia tuntui kun olis kymmenen kilon lekalla lyoty taysia etuvanteeseen ja poukkoilukin oli sen mukaista, mutta muussi on mukava juttu niissa kohdissa. Sitten tasaisempaa ja nopeaa, paitsi ne jokien ja ojien uomat tuli valilla aika yllattaen ja alkoi jopa takaOhlins ja jaykennetty keula lyoda pohjaan ja ajo alkoi sujua ja tuntua mukavalta. Ja muutamia motoristejakin sain kiinni ja ohi vaan.
Sitten oli joen ylitys; pohja kovaa kalliota. Valitsin kuitenkin vaaran kohdan ja jouduin kaantamaan pyoran paikallaan, koska en halunnut ottaa riskeja. Hyva ylityskohta loytyi ja taas vauhti paalle. Numero 7 (=Giovanni Sala:n) Kotka oli yhen kukkulan takana sarvet poikki ja katteet huonossa kunnossa. Mutta meika porskuttaa.. Tarkistuspiste kakkosella (CP2) tankkaus (km206). Sitten alkoi tapahtua: km232 pyora hyytyi taysin, kuin olis sammuttaja paalla. Mut sammuttimen irrotuskaan ei auttanu ja bensan tulon tarkistin. Sitten tankki ja maskit irti ja johtojen tarkkailua ja yritin selvittaa tuleeko kipinaa, mutta se on hiukan hankalaa yksin suorittaa. Lopulta sain satkyn kateni kautta, ja arvasin, etta nyt on ainakin sahkoa ja siitahan se sitten kayntiin taas lahti. Sitten pyoran kasaus ja matkaan; pari tuntia meni pajahommissa aikaa.
Edelleen pidin innokasta vauhtia paalla, vaikka ura oli muuttunut aika merkittavasti autojen ja rekkojen paineltua ohi. Mutta en silti paljoo himmaillu, oli kiire leiriin ennen pimeaa. Vilkasin roadbookkiin (km273) ja sitten nakyikin vain lahikuvaa hiekasta ja kivista. Eturengas oli livenny alta ja pyora ja meika sen mukana kynti maata oikealla kyljellaan. Vauhti pysahty, vasen jalka oli pyoran alla ja sain sen tuskien kautta pois. Henki ei kulkenu, piti ottaa lukua etta sain taas ilmaa. Sit kiireesti pyoraa pystyyn, ettei bensa valu hiekkaan. otin hyvan otteen ja nykasin; hyvin nuljahti oikea olkapaa ja kylla se kipeaakin otti. Siis tassako tama nyt sitte oli? Nostin kuitenki pyoran sitte yhella kadella ja siirsin sen pois ajouralta. Hetken paasta tuli tuttu kaveri monkijallaan ja soitti mun satelliittipuhelimella apua. n.10 minuttia ja oli laakari paikalla maastoautolla ja sano heti, etta sun kisa on nyt kylla ohi. Ne halyytty helikopterin, joka tulikin vartin kuluessa paikalle ja silla sitte yoleiriin. Maailma kylla pimeni tassa vaiheessa, en ollu ees tajunnu, etta taa kisa oli niin arvokas mulle ja nyt oli kaikki tyo valunu afrikan aavikolle.
Kova paikka.
Ei auta, palautin GPS:n, antennin ja satelliittipuhelimen. Pakkasin suojukset ja crossikengat metallilaatikkoon ja otin makuupussin mukaan, kun ei se enaa sinne mahtunu. Kovin ihmettelivat, kun ei mulla ollu muita vaatteita eika mitaan huoltoautoa mihin tavaroita jattais; mut meika oli tullu ajamaan, eika lomailemaan. Yo sairaalateltassa.
Milta nyt tuntuu??
Silta kun seisois itse rakentamansa talon portailla; Talo on palanut maan tasalle ja vaimo ja lapset olivat siella sisalla. Ja mielta kaivertaa se, etta lahtiessa muistaa siirtaneensa palavan kynttilan keittion poydan siihen paahan, jossa oli verhot lahella.
-Ainahan voi perustaa uuden perheen ja rakentaa uuden talon, mutta se ei tule ikina olemaan sama asia.
5.1.
Siirtyma 56km mun lahto 7:47. Erikoiskoe erittain monipuolinen; tasasta kivikkoa, aavikkoa, kuivuneita joen pohjia ja ah:Dyyneja! Ei meinaa Pohojammaan poika oikeen dyyneja viela hallita, mutta ihme kylla siihenkin oppii pikku hiljaa (=Siperia opettaa).. Samoin suunnistus alkaa vahitellen aueta (yhen kerran harhaan ajo). GPS ja Roadbook taytyy tulkita yhdessa ja sit jos on nakyvyytta, niin polypilvet taivaanrannassa kertovat oikean suunnan:). Paljon kivia, eli muussien vaihto oli nappiin osunut juttu. Kaiken kaikkiaan aika tuskanen ek. Lopuks 182km siirtyma, osittain tutuissa maisemissa. Yoleirissa (saavuin n22:30) ehdin ensimmaista kertaa kayda syomassa iltapalaa. Ilmanputsarin vaihto ja kahden likasen pesu ja oljyaminen. Testasin mun lisavalosysteemia, mutta se ei toimi. Navigointilaitteiston runko oli taittunut paivan kaatumisessa ja sen taistelin takasin suoraan. Yolla viela pyoran tankkaus. Telttaan n01:00
Nukuin n.3 tuntia
4.1.
Aamun siirtyma 233km lahto klo7:55. Marokon luoteisrantaa pitkin paa-asiassa. Kauhea sumu, nakyvyys noin 20 metria, edellisen takavalot naky noin 40 metria. Sumu todella kosteaa, aivan kuin olisi satanut. GPS alkoi reistailla. Ilmeisesti antenni ei kestanyt kosteutta. Erikoiskoe (75km) vaihtelevaa maastoa; pikkutieta, vetta ja mutaakin hiukan ja sitten jonkin verran hiekkapohjaa, joka ei vielakaan kovin hyvin suju. Sitten siirtyma 444km. Siirtyman aikana ongelmia kaasarissa, ropeltaa pahasti keskikierroksilla. Kylmyys iski kylla luihin asti, heti auringon laskettua tuli todella kylma, onneksi olin edes hiukan varautunut (sadetakin hioista tehdyt suojat kahvoissa ja talvihanskat). Atlas-vuorten ylitys, pohjoisrinteilla 10-20cm lunta. Leirissa yhentoista maissa. Yolla sitten leirissa taistelin tunnin kaasarivian kanssa, ei tulosta. Sitten vaihdoin ilmakumirenkaat muussirenkaisiin ja tietysti ilmanputsarin vaihto.
Nukuin n.4 tuntia
3.1.
Castellonin erikoiskoe hiekkarannalla. Todella tuskaista, tata olis pitany opetella jo ennen matkaan lahtoa. Mutta edelleen varman paalle ja hitaasti, mutta varmasti maaliin. Sitten viela siirtyma (820km) Algecirasiin, jossa tapasin Suomalaisen perheen (terveiset!) ja sitten moto Laivaan ja Marokkoon jossa viela yolla (n.klo01:00) parinkymmenen kilsan siirtyma yoleiriin. Siella suoritin viela oljynvaihdon kaikkien muiden jo nukkuessa, koska sain varaosalaatikon kayttooni vasta taalla. Teltta pystyyn ja makoileen kolmen maissa.
Nukuin n.2 tuntia
2.1.
Muta-Ek Narbonnen lahistolla. Kovin vetista maastoa, ihan niinku Suomessa ajais :). Reitti 25 kilometria ja taallakin melko paljon ihmisia katsomassa. Itse otin nama Euroopan osuudet taysin varman paalle, etta nakis sen Afrikan. Sitten siirtyma Espanjaan Castelloniin, jossa illalla taas sama show ihmisineen ja Podiumineen
1.1.2004
Startti ja Naytos-Ek, sen jalkeen asvalttisiirtymaa osittain lumisateessa. Illalla saapuminen Narbonneen, jossa Podium keskella kaupunkia ja ihmisia tuhansia paikalla katsomassa ja hurraamassa. Mahtava show, jossa sai olla itse esiintyjana!
Ennen kisaa tapahtumia:
31.12
tyokalut, varaosat, teltta, makuupussi ja vaatteet; kaikki tavarat metalliboxiin. Sit laatikko ja varapyorat toimitsijoille: Jarjestajat kuljettavat metallilaatikollisen (80x45x35cm, max50kg) tavaroita ja varapyorat 2kpl jokaiseen yoleiriin.
Viime hetken ohjeet kisan toiselta suomalaiselta
30.12
Katsastus 16:30 alkaen. kaks ja puoli tuntia papereiden tarkistusta ja GPS/hataradio -koulutusta. Sen jalkeen moton katsastus ja hatalaitteiden kiinitys. Kovin vahan katsottiin pyoran omien laitteiden toimintaa: ei jarrujen testausta, ei valojen tarkistusta.. Naitten jalkeen pyora Parc Férme:en odottamaan starttia
29.12
Luulin, etta tanaan olis paperien tarkistus, mutta olin ymmartanyt vaarin. No, ajoissa paikalla kuitenkin.
28.12
Saksa lapi ja sitten Ranskaan Lyoniin asti hotelliyo
27.12
Laivasta ulos Tukholmassa ja ajo Ruotsin ja Tanskan lapi Saksaan, jossa yo hiacen ohjaamossa.
26.12
Lahto kohti Ranskaa Hiasen ohjaimissa, toivottavasti matka etenee.. Start my journey to France
19.12.2003
Viimeinen ajotesti piikkipyorilla, huomenna Deserttirenkaat alle ja tasapainotus
Last test (wintertime=spiked tires). Then only some minor adjustments and start wishing for the best
18.12.2003
Vielakin paa sen verran sekasin, etta minimi 12 tuntia unta per yo. Ei tuu onnistumaan kisan aikana...
Pyora on saatu jo sen verran kasaan, etta on kokeiltu ajaa muutama kilometri piikkipyorat alla: Hakee ku hervotoon, olis kylla saatava ohjausiskari (luulisin?). Viela muutamia korjauksia ja renkaitten vaihto aavikkoversioihin ja tasapainotus ja ...
Toivottavasti Hiase liikkuu taalta koko matkan Ruottin kautta Ranskaan. (alkaa jo aika lailla jannittaa.)
Too many things still not yet cleared. But moto is moving on its own, so it is going on the right direction anyway. Head still messed up from the crash, and now starts the worrying about the race and how to get there in time.
6.12.2003
Itsenaisyyspaiva. Puhti poissa, eli keskitytaan sitten juhlintaan.
Moton rakentamisessa menossa polttoaine linjat, trippimittarit, pohjapanssari vesisailioineen ja sumuvalo taakse. Pitas vaan jaksaa, etta ehtii saada sen valmiiksi Jouluun mennessa. Ja pitas sita viela testataki joskus...
Independence day. Just consentrating on celebrations.
22.11.2003
Kaaduin motolla lumisella tiella pienesta vauhdista. Taju pois, naama verilla ja silma ummessa. Rontgenin mukaan luut kunnossa
I fell with moto on low speed. No broken bones, but head full of blood and left eye defected a bit. Hopefully it comes back to normal.
17.11.2003
Kadet kipeet. Oudoksesta ei meinaa jaksaa pitaa tangosta kiinni. Taa on kylla viime hetket alottaa harjottelu ja kropan sopeuttaminen. Alkaa hirvittaa kun luin miten Ruottalaiselle Bjorn Janssonille oli kayny viime kisassa. Taa on aivan jarjetonta touhua!
Hands are sore from practising. Did I start too late?
14.11.2003
loppumaksut ilmoittautumiseen. Nyt ei rahoja saa enaa takas, eli pakko menna ainakin lahtoviivalle ihmettelemaan meininkia
Final payments, now the money is gone. So I might just as well take part on the race..
Harjoituksena oon ajanut Päitsin ja Marocco-raid:in vuonna 2001
ja Allroad Tourit Guhtur '00, Niekka '01, Nolppio '02 ja Muotka '03 joissa tulee ainakin satulassa istumista ihan harjoituksen verran. Mutta nuo ovat lasten leikkia tahan kisaan verrattuna